Mitä hedelmäpelit tuovat mieleesi? Ovatko ne sinusta ensisijaisesti mummojen ja pappojen harrastus, markettireissujen ajantäytettä? Totuus on kuitenkin se, että myös hedelmäpelit ovat siirtyneet voittopuolisesti nettiin. Vanhukset ovat kyllä jääneet automaattiensa luo kaupan kassojen ja ulko-ovien väliseen, vetoiseen hetteikköön. Me vähän nuoremmat kolikkopelien ihmeelliseen maailmaan itsemme kadottaneet olemme aikoja sitten siirtyneet nettikasinoiden puolelle.

Mitä tapahtuu kun pelaamme?

Voin vain puhua omasta kokemuksestani. Ihmisellä ei oikeastaan ole koskaan muuta kuin oma kokemuksensa asioista. On turha yrittää väittää, ettei olisi absoluuttista totuutta. Absoluuttinen totuus on jokaisen oma totuus. Se, miten tämä liittyy kolikkopeleihin... No, minun totuuteni, eli oma kokemukseni kolikkopeleistä on se, että ne ovat osa suurempaa suunnitelmaa. Kuulostaako turhan uskonnolliselta? Pahoitteluni. Jotakin uskonnolliseen kokemukseen verrattavaa kuitenkin tapahtuu sillä hetkellä, kun laitan hedelmäpelin kiekot pyörimään. Pelissähän on kyse sattumasta. Jos on olemassa jotakin meitä suurempaa voimaa, puhuu se meille sattuman kautta. Jos vien ajatuksen oikein pitkälle, voivat tuuripelit olla jumalallisen älyn välikappale, sanansaattaja! No ok, tiedän. Nyt lähdettiin seilaamaan aika kaukaisille vesille. Mutta kukapa tietää, kukapa tietää?

Mikäli et tunne pelatessasi mitään sen kummempaa, ei se mitään. Sattuma on silti pelissä, merkitsipä se sinulle mitä tahansa. Pelatessamme on myös alati läsnä eräs toinenkin tekijä, nimittäin odotus. Odotamme pelatessamme tulevaa – hedelmäpeleissä usein seuraavan kiekon pysähtymistä. Kuvittelemme mielessämme soveltuvan symbolin vielä pyörivän rullan siihen kohtaan, jossa se leikkaa toivomamme voittolinjan. Jos kuvitelmamme, haavekuvamme, toteutuu – riemu valtaa mielen! Usein se ei kuitenkaan toteudu – pettymys. Suhtautumisen intensiteetti riippuu persoonastamme, hävitystä panoksesta, sivuun menneestä potista. Suuntaammeko katseemme jo seuraavaan peliin vai lopetammeko siihen? Suhtaudummeko lopettamiseen luovuttamisena, tappiona – vai päätämmekö että se oli järkevä teko, joka antaa meille tilaisuuden vitalisoitua uudelleen, kerätä voimaa tuleviin koitoksiin? Huomaat jo varmaan, että yritän tässä jollakin tavoin piirtää kuvaa hedelmäpeleistä ja ylipäätään sattumaan perustuvista peleistä. Siinä kuvassa pelit ovat vertauskuva elämälle. Ja paljonko me loppujen lopuksi tiedämme elämästä? Tiedämmekö edes mikä on sen tarkoitus? Jos kysymys kuuluu ”mitä tapahtuu kun pelaamme?” voisimme yhtä hyvin kysyä: mitä tapahtuu kun elämme? Enkä usko että yhtä tärkeää kysymystä voi olla. Mietipä kysymystä nimittäin tovi. Tarkkaan.

Mitä tapahtuu kun voitamme?

Kun Onnetar, tai miksi ikinä haluatkaan sattumaa kutsua, on meille suosiollinen, tunnemme riemua. Erityisen suurta riemua tunnemme voittaessamme rahaa. Tavallisesti tuo riemun tunne on sitä suurempi, mitä suuremman summan voitamme. Emme ainoastaan mieti rahaa ja sillä mahdollisesti voitettavia summia. Tunnemme olevamme voittajia, päihittäneemme koneen ja Onnettaren. Käytetään nyt tätä nimitystä, sillä sen voi kuvitella edustavan kaunista naista. Ja on mukava olla tekemisissä kauniiden naisten kanssa – kyllä, täysin subjektiivinen mielipiteeni. Joka tapauksessa, kuvittelemmepa voittaneemme kenet tahansa, olemme saaneet kohdallemme jotakin ainutlaatuista. Ja kun epätodennäköinen sattuma on onnekkaasti pelissä langennut meille, eikö tunnukin siltä kuin se voisi langeta uudelleen myös jollakin toisella elämän osa-alueella? Työssä, rakkaudessa tai vaikka sienimetsällä? Kolikkopelit, ne voivat siivittää meidät positiivisten kokemusten jatkumoon. Siksi ne mielestäni puolustavat paikkaansa kenen tahansa päivittäisessä elämässä. Jokaisella on nimittäin jakamaton oikeus tuntea olonsa onnekkaaksi edes silloin tällöin!